Paloauto - projekti joka ei koskaan lopu, osa 7

Uskallan väittää, että loppuupas!

Sillä aikaa kun sairastin miellyttävää kevätflunssaa, paloauto oli tehnyt muodonmuutoksen. Nyt vekotin näyttää olevansa elämänsä kunnossa kiiltävine maalipintoineen ja hienoine yksityiskohtineen.

Puskuri ja lokasuojat on nyt työnnetty paikoilleen

Letkukelaa varten on sorvattu letkun pää ja siihen kiinnitetty vielä säätövipu

Etu- ja takaikkunapleksit kiinnitettiin messinkiruuveilla

Messinkisillä kalusteruuveilla kiinnitetty kojelauta

Nahkaverhoiltu istuin paikallaan ja lattiaan kiinnitetty kulumista kestävä kumimatto

Viimeistelty takaloosteri

Keulan ritiläkehys sai harmaan maalipinnan ja sivuille kiinnitettiin valot

Astinlautaan kiinnitetty vetokahva purkamista varten

Paloautosta uupuu vielä renkaat, mutta Jelppi-Jesse on niiden kanssa hyvässä vauhdissa ja uskon, että renkaat ovat paikallaan ennen kesälomaa.

Kiitokset:

Pyhälle hengelle ja suomalaiselle sisulle, että paloauto saatiin kaikesta huolimatta tähän pisteeseen.

Jesselle kärsivällisyydestä ja halusta opettaa allekirjoittanutta uusissa rakentamistaidoissa.

3d-tulostimelle, joka toimi kuin unelma tulosteita tehdessäni.

Kaikille muille, jotka ovat saaneet osakseen valitusta, kiukuttelua, turhautumista ja hermoromahduksia osaltani. Teille erityiskiitos, olitte erihyviä sylkykuppeja (ja apureita). ❤️

Paloauto - projekti joka ei koskaan lopu, osa 6

Paloautoon sijoitettaviin rekvisiittoihin voi luetella myös letkukelan, joka rakennettiin paloauton takaboksin katolle. Sitä varten meillä oli valmis, muovinen kela ja jämäkkää letkua. Letku kiinnitettiin kelaan kiinni toisesta päästään, kieputettiin rullalle ja toiseen päähän sorvattiin vielä letkun suutin.

Kelan päätyihin Jesse askarteli vanerikiekot luomaan siistimpää ja paloauton kanssa yhtenäisempää kokonaisuutta. Kiinnityksiin käytettiin pultteja. Koko kela pyörii akselin avulla sille tehdyn telineen varassa.

Sorvattu letkun suutin ja säätökahva

Kuvissa näkyykin jo vähän paloauton yllättävää värimaailmaa. Pohjamaalaus tehtiin aluksi siveltimellä, joka kyllä loppupintakäsittelyssä osottautui haasteelliseksi. Jostain syystä pohjamaali kökkööntyi välihionnan aikana hiomapaperiin. "Kärsivällisen" hionnan jälkeen paloauto pintakäsiteltiin kauttaaltaan valmiiksi sävytetyllä puolihimmeällä kalustemaalilla, tällä kertaa telalla levitettynä.

Kahvikupin ja värikartan kaunis sinfonia

Jossain pohjamaalin, välihiontojen ja kittausten välissä

Tasaisempi telalla levitetty maalikerros

Lokasuojia voitiin käsitellä erillään paloautosta ja vasta lopuksi ne sujautettiin paikoilleen

Alkuperäisen suunnitelman mukaan koko paloauto oli tarkoitus ruiskumaalata, mutta telalla vedetty jälki oli niin siistiä ja myös aika mukavaa puuhaa, niin päätimme luopua ruiskuttamisajatuksesta. Useamman telalla vedetyn kalustemaalikerroksen jälkeen paloauton pinta oli kauniin kiiltävä ja kestävän näköinen.

Paloauto - projekti joka ei koskaan lopu, osa 5

Paloauton penkin ja selkänojan verhoilu oli mukavaa vaihtelua puutyöhön, mitä oli joutunut tekemään jo melko paljon tässä projektissa. Työparin ansiosta sain pitää vielä vähän pidemmän hengähdystauon raksailusta ja pääsin nikkaroimaan ja pintakäsittelemään lisää rekvisiittaa paloautoa varten.

Takaoveen kiinnitettäväksi tarvittiin palomiehen kirves, ja koska kyseessä oli lapsien leikkeihin tarkoitettu auto, materiaalina oli vain viisasta käyttää puuta.

Liimasin kaksi paksua vanerilevyä yhteen ja piirsin pintaan mittakaavassa suurennetun kuvan kirveen ääriviivat. Sahauksen hoidin vannesahalla ja kirveen terän kolmiulotteisen muodon tein hiomakoneella. Reunat pyöristin lopuksi vielä jyrsimellä.

Muotoon sahattu kirves

Hiottu ja pyöristetty

Kirveen teräosan pohjamaalasin aluksi kokonaan punaisella, jonka jälkeen maalasin sen "metalliset" osat mustalla ja kromin sävyisellä spray-maalilla. Varren pintakäsittelin aluksi kellertävän ruskealla pohjamaalilla, jonka päälle tein ootrausta sävytetyllä lakalla. Koko komeuden sivelin lopuksi vielä värittömällä lakkakerroksella.

Ootrauskokeiluja ensimmäistä kertaa ikinä

Valmis rekvisiittakirves

Kirveen lisäksi paloauto tarvitsi kahdet tikapuut sen kylkiin kiinnitettäväksi. Jesse oli ystävällisesti sahannut tikapuita varten puutavaran, joten itselleni jäi vain pikkunikkarointia ja pintakäsittely hoidettavakseni.

Merkit alkureikien poraamista varten, ettei vaan nyt halkeaisi

Askelmien välien merkkauksessä käytin apukalikkaa, jotta etäisyys tuli jokaiseen yhtä pitkäksi.
Kiinnityksen tein liimalla ja ruuveilla

Tikapuut saivat kolhuihin ja ruuvinkantojen upotusten päälle kittiä ja lopulta perusteellisen hionnan. Sen jälkeen pääsin pintakäsittelemään. Pohjamaalina käytin samaa kellertävän ruskeaa maalia, kuin kirveen varressakin ja päätin tehdä myös tikapuihin ootrauksen sävytetyllä lakalla.

Tikapuut viimeisenkin lakkauksen jälkeen

Tuotteille haluttiin kestävät kiinnikkeet

Kiinnikkeiden piti olla myös sormiystävällisiä lapsille, joten mahdollisen sormien mentävät kolot pyrittiin minimoimaan

Paloauto - projekti joka ei koskaan lopu, osa 4

Paloauto oli hyvä kohde pieniä 3d-tulostettavia yksityiskohtia varten ja suunnittelimmekin seuraavaksi auton kojelautaan tulevat mittarit. Niitä varten mallinnettiin ns. mittarin kuoret, johon sitten myöhemmin upotettaisiin pleksilevy mittarin "lasiksi" ja pohjaan liimattaisiin Adobe Illustratorilla suunniteltu ja sittemmin tulostettu mittariston kuva.

Mittari tulostumassa

Kun olin tulostanut kolme eri kokoista mittarin runkoa, siistin niitä hiomalla kauttaaltaan. Muun muassa pleksilevylle tarkoitettu ura rinkulan sisäkaaressa piti hioa siistiksi, jotta levy istui sinne napakasti.

Hiomisen jälkeen spray-maalasin mittarit vielä mustaksi.

Jessen taidonnäytteen (metallista tehdyn, pulverimaalatun ratin) ja mittarien mallailua kojelaudan päällä

Kojelauta pintakäsiteltiin ootraamalla

Mittarien pohjien liimaus

Valmiit, kojelautaan messinkiruuveilla kiinnitetyt mittarit

Mittarien teon yhteydessä teimme hyttiin istuimen selkänojineen. Jesse rakensi penkille rungon, jonka jälkeen siihen kiinnitettiin kontaktiliimalla useampi kerros patjaa. Verhoiluun halusimme nahkaa ja sitä varten tyhjensin puruimuriin kokonaisen säkkituolin sisukset. Vanhan säkkituolikankaan saumat ratkottiin auki ja kangassuikaleista ommeltiin uusi verhoilukangas. Kankaan uudet saumat yritettiin pitää samassa linjassa keskenään ja kangas pingotettuna kireänä. Lopputulos mielestäni aika päheä.

Paloauto - projekti, joka ei koskaan lopu, osa 3

Aiemmassa osassa tuli mainittua 3d-mallinnus, jota olemme harjoitelleet Rhino -nimisellä mallinnusohjelmalla. Sillä olemme - valtavien sekoilujen ja hihityskohtauksien ohessa - yrittäneet parhaamme mallintaa paloautoon erilaisia yksityiskohtia. Ensimmäisenä ja mielestäni onnistuneimpana mallinnuksena ja lopulta tulostuksena, paloauton keulaan kiinnitettävä auton merkki.

Rhino-mallintamista, auton merkistä haluttiin tehdä vaakunan mallinen ja siihen piti sisällyttää paloauton tilanneen asiakkaan logo

Valmis mallinnus siirretty 3d-tulostusohjelma Creality Sliceriin, jossa se skaalattiin sopivan kokoiseksi

Tulostusta varten tietokoneella on ohjelma nimeltä Creality Slicer, jossa sitten voitiin tehdä viimeiset säädöt ennen varsinaista tulostusta. Siinä katsottiin, tarvitseeko tulostettava kappale tukea tulostuksen aikana, kuinka suuri suutin tulostimessa on käytössä, minkä kokoisena kappale haluttiin tulostaa ja minkälaisella nopeudella. Mitä nopeampaa tulostin liikkui tason päällä, sitä epäselvempää jälkeä se teki. 

Tulostus käynnissä

Valmis tulostus

Tulostus pintakäsiteltynä: hionta ja spray-maalaus mustalla ja kromin sävyllä sekä sipaisu kankaalla, jotta pinnasta tulisi vanhemman ja kuluneemman näköinen

Valmis tuloste kiinnitettynä lopulliseen paikkaansa

Paloauto - projekti, joka ei koskaan lopu, osa 2

Seuraava puutyötä sisältävä paloauton vaihe oli keulan ja konepellin suunnittelu ja toteutus. Katselimme esimerkkikuvia monenlaisista paloautoista ja päädyimme lopulta tekemään konepellin kolmesta eri vanerin palasta. Keskimmäinen pala tulisi olemaan tasainen, kun sen vieressä olevat laskisivat viistosti konepellin reunoja kohti. Vanerien tueksi tehtäisiin kiiloja ja muita puupalikoita, joiden päälle sitten vanerit liimattaisiin.

Yhden viikon tulos olivat nämä tukipalat konepellillä

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kun Jesse jäi etäopiskelemaan kotiin ja minä jäin yksin hieromaan konepeltiä, jotain tapahtui. Kulutin valehtelematta monta päivää erilaisten pahvikokeilujen ja lopulta käsisirkkelillä sahattujen vaneripalojen kanssa. Enkä yksinkertaisesti pystynyt ymmärtämään, miten konepellin eri suunnista katsotut kulmat pitäisi tehdä. Jokainen sahaus ja idea meni pieleen. Yritystä oli, mutta jossain kohtaa oli pakko myöntää, etteivät oma päättelykyky tai taidot vaan riittäneet tähän hommaan. Päätin jättää konepellin oman onnensa nojaan siksi aikaa, että saisin Jelppi-Jessen takaisin apuihin. 

Ja hommahan hoitui parissa tunnissa Jessen saavuttua, jonka jälkeen pääsimme aloittelemaan ensimmäisiä kittauksia - sitä nimittäin oli tiedossa jatkossakin

Jossain siinä välissä, kun itse olin harjoittelemassa 3d-mallinnusta ja mm. mallintamassa paloautoon tulevaa keulamerkkiä, Jesse teki paloauton keulaan ritilän kehyksineen ja puskurin, joka työnnettiin paloauton rungon sisään.

Paloauto - projekti, joka ei koskaan lopu, osa 1

Viime keväästä lähtien meillä lavasteella on ollut aktiivisesti ja vähän vähemmän aktiivisesti työn alla muutama tuliaiheinen projekti. Itse pääsin osalliseksi lapsien leikkiin suunnitellun paloauton rakentamiseen. Paloauton tavoitteena olisi olla kiinnostava, innostava, mahdollisimman aidon näköinen, kuitenkin pääosin vanerista rakennettu puinen auto. Joka kestää siis lapsia taaperosta kouluikäiseen. Räkää ja kuolaa, pesua ja hinkkausta, kiipeilyä ja renkkumista. Haastava? Näinkin voisi sanoa.

Itselleni suurimmaksi hankaluudeksi osoittautui rakentamiseen liittyvät pulmat, joiden ratkaisemiseen ei aina vaan yksinkertaisesti riittäneet omat taitoni. Onneksi apunani oli meidän Jelppi-Jesse, joka kyllä toimi pelastavana enkelinä useammin kuin kerran tämän projektin aikana.

Alkuperäiset piirustukset ja jonkinlaiset rakentamiseen liittyvät suunnitelmat oli tehtynä aikaisemman vuoden opiskelijan toimesta. Meille jäi kuitenkin suurin osa tästä kakusta syötäväksi. Väkisinkin.

Alkutilanne oli siis tämä:

Paloauton osista takakontti, hytin takaseinä, pohja, lokasuojat ja "nenä" olivat tehtynä, kun aloitimme Jessen kanssa rakentamaan

Ensimmäisenä hommanamme oli saada paloauto muistuttamaan paloautoa. Aloitimme rakentamisen hytistä, tarkalleen ottaen hytin raameista, joihin kuului oviaukot ilman varsinaista avautuvaa ovea, tuulilasin kehykset sekä katto. Materiaaleina käytimme pääasiassa vaneria ja kertopuuta, kiinnityksissä puuliimaa ja ruuveja. 

Kehykset rakentuivat päällekkäin ja limittäin liimatuista vanerisuikaleista, näin kehyksistä saatiin mahdollisimmat tukevat

Karmeihin haluttiin pyöristyksiä, jotka sahattiin oikeaan paksuuteen höylätystä kertopuusta vannesahalla ja viimeisteltiin hiomalla ja liimaamalla karmeihin

Tuulilasin ylä- ja alareuna saivat samanlaiset kertopuupalikat kaarineen

Ontto, hampurilaisrakenteinen katto liimautumassa: kahden vanerin välissä liimattuna reunoja myöden menevät palikat ja keskellä rakennetta tukeva yksittäinen palikka

Muotoon sahattu, alkureiät ja kannanupotukset valmiina odotteleva katto

Hytin rungon rakentaminen oli mahdollisesti paloautoprojektin helpoin vaihe. Pidän vannesahalla työskentelystä, liimausvaiheista ja onnistun yksinkertaisissa puutöissä. Hytin sisälle tulisi vielä yksityiskohtia, kuten istuin- ja selkänojaosat sekä kojelauta, jossa ratti ja mittaristot.

Hytin rungon rakentamiseen liittyviä yksityiskohtia (jotka oli yllättävän miellyttäviä tehdä) olivat esimerkiksi:

Kuivuneiden, ylimääräisten liimojen rapsuttelu metallilastalla

Karmien paikkominen

Karmeissa käytettyjen vanerisuikaleiden reikien täyttäminen puutapeilla - ja lopulta niiden sahaaminen ja hiominen tasaisiksi

Karmien sisäpuolelle tulevien vanerisuikaleiden liimaus - tarkoituksena siis saada siistimpi yleisilme

Näiden lisäksi esimerkiksi karmien ja katon kulmien ja reunojen pyöristäminen jyrsimellä oli tärkeää ja mukavaa puuhaa. Käsijyrsimellä käytiin lopulta läpi kaikki muutkin paloauton kulmat ja reunat.

Hytin jälkeen siirryttiin miettimään konepellin muotoa ja sen toteutusta, joka koituikin sitten lopulta omaksi kompastuskivekseni. Tiedossa siis harmaita hiuksia ja palaneita päreitä.