Työssäoppi starttasi heti loppiaisen jälkeen, kun kinkkuähky oli vielä ajankohtainen ja päivärytmi enemmän sekaisin kuin teinivuosina. Tiistaina 7.1. vaihdoin kuitenkin pyjamahousut työhousuihin ja uudet puputohvelit turvakenkiin. Tampere-talo on itselleni tuttu työpaikkana, joten alku tuntui hieman tahmealta ja oudolta, kun olinkin talossa täysin erilaisessa roolissa kuin normaalisti. Selvisin tästä identiteettikriisistäni onneksi jo parissa päivässä.
Hommat aloitettiin heti ruiskumaalaamalla vanerilevyjä, liisteröimällä jättimäistä tulostetta näyttämön lattialevyihin ja patinoimalla mielettömillä väriyhdistelmillä erilaisia pintoja. Olemme saaneet kokeilla lähes kaikkea ja virheistä ''ei ammuta'', kuten pomo Juurinen sanoisi. Oopperan lavastaja on ollut myös muutamia kertoja paikalla ja ehdottomasti vaatinut päästä myös pensselin varteen ja sotkemaan maaleilla. Hän näytti lähes kädestä pitäen, millaista jälkeä tahtoo meidän tekevän ja monesti on jättänyt meille mallikappaleen, jota mukaillen olemme tehneet seuraavat.
Mustamaalaus ja patinointi ovat olleet viimeviikkojen pääteemat, mutta niiden lisäksi olen päässyt mm. tekemään puisia käsiaseita ja ritsoja. Huomenna alkaa kolmen päivän pituinen pystytys, joten uudenlaista hommaa tiedossa silloinkin.
Kuvia ja parempia tarinoita ja turinoita (toivottavasti) seuraavassa postauksessa!
