Viime keväästä lähtien meillä lavasteella on ollut aktiivisesti ja vähän vähemmän aktiivisesti työn alla muutama tuliaiheinen projekti. Itse pääsin osalliseksi lapsien leikkiin suunnitellun paloauton rakentamiseen. Paloauton tavoitteena olisi olla kiinnostava, innostava, mahdollisimman aidon näköinen, kuitenkin pääosin vanerista rakennettu puinen auto. Joka kestää siis lapsia taaperosta kouluikäiseen. Räkää ja kuolaa, pesua ja hinkkausta, kiipeilyä ja renkkumista. Haastava? Näinkin voisi sanoa.
Itselleni suurimmaksi hankaluudeksi osoittautui rakentamiseen liittyvät pulmat, joiden ratkaisemiseen ei aina vaan yksinkertaisesti riittäneet omat taitoni. Onneksi apunani oli meidän Jelppi-Jesse, joka kyllä toimi pelastavana enkelinä useammin kuin kerran tämän projektin aikana.
Alkuperäiset piirustukset ja jonkinlaiset rakentamiseen liittyvät suunnitelmat oli tehtynä aikaisemman vuoden opiskelijan toimesta. Meille jäi kuitenkin suurin osa tästä kakusta syötäväksi. Väkisinkin.
Alkutilanne oli siis tämä:
 |
| Paloauton osista takakontti, hytin takaseinä, pohja, lokasuojat ja "nenä" olivat tehtynä, kun aloitimme Jessen kanssa rakentamaan |
Ensimmäisenä hommanamme oli saada paloauto muistuttamaan paloautoa. Aloitimme rakentamisen hytistä, tarkalleen ottaen hytin raameista, joihin kuului oviaukot ilman varsinaista avautuvaa ovea, tuulilasin kehykset sekä katto. Materiaaleina käytimme pääasiassa vaneria ja kertopuuta, kiinnityksissä puuliimaa ja ruuveja.
 |
| Kehykset rakentuivat päällekkäin ja limittäin liimatuista vanerisuikaleista, näin kehyksistä saatiin mahdollisimmat tukevat |
 |
| Karmeihin haluttiin pyöristyksiä, jotka sahattiin oikeaan paksuuteen höylätystä kertopuusta vannesahalla ja viimeisteltiin hiomalla ja liimaamalla karmeihin |
 |
| Tuulilasin ylä- ja alareuna saivat samanlaiset kertopuupalikat kaarineen |
 |
| Ontto, hampurilaisrakenteinen katto liimautumassa: kahden vanerin välissä liimattuna reunoja myöden menevät palikat ja keskellä rakennetta tukeva yksittäinen palikka |
 |
Muotoon sahattu, alkureiät ja kannanupotukset valmiina odotteleva katto
|
Hytin rungon rakentaminen oli mahdollisesti paloautoprojektin helpoin vaihe. Pidän vannesahalla työskentelystä, liimausvaiheista ja onnistun yksinkertaisissa puutöissä. Hytin sisälle tulisi vielä yksityiskohtia, kuten istuin- ja selkänojaosat sekä kojelauta, jossa ratti ja mittaristot.
Hytin rungon rakentamiseen liittyviä yksityiskohtia (jotka oli yllättävän miellyttäviä tehdä) olivat esimerkiksi:
 |
| Kuivuneiden, ylimääräisten liimojen rapsuttelu metallilastalla |
 |
| Karmien paikkominen |
 |
| Karmeissa käytettyjen vanerisuikaleiden reikien täyttäminen puutapeilla - ja lopulta niiden sahaaminen ja hiominen tasaisiksi |
 |
| Karmien sisäpuolelle tulevien vanerisuikaleiden liimaus - tarkoituksena siis saada siistimpi yleisilme |
Näiden lisäksi esimerkiksi karmien ja katon kulmien ja reunojen pyöristäminen jyrsimellä oli tärkeää ja mukavaa puuhaa. Käsijyrsimellä käytiin lopulta läpi kaikki muutkin paloauton kulmat ja reunat.
Hytin jälkeen siirryttiin miettimään konepellin muotoa ja sen toteutusta, joka koituikin sitten lopulta omaksi kompastuskivekseni. Tiedossa siis harmaita hiuksia ja palaneita päreitä.
