tiistai 16. maaliskuuta 2021

Ajatuksia skill stackingista

Luin kivan ja aika mielenkiintoisen tekstin skill stackingista eli taitojen pinoamisesta. 

Skill Stacking: Be awesome with average skills | by Jason Link | The Shortcut Talks | Medium

Mielestäni jutussa oli mukava positiivinen tunnelma ja sen lukeminen oli hyvää itsetutkiskelua. En ollut tullut ajatelleeksi tällaista lähestymistapaa kykyihin, vaan oma ajatus oli hyvinkin mustavalkoinen. Taitopinojen kautta itsensä "luokittelu" on armollisempaa ja itsetuntoa kohottavaa. Se antaa luvan olla epätäydellinen, mutta silti tärkeä ja merkityksellinen. Sen avulla voidaan jättää kokonaan raju luokittelu hyväksi ja huonoksi tiettyjen osaamisalueiden perusteella ja sen sijaan antaa hyväksyntää olla tarpeeksi hyvä useammassa asiassa. Tuntemani taitavat ihmiset eivät alun perinkään tainneet olla täydellisiä osaamisessaan, vaan taitavaa puolta vahvistaa vaikka mukava luonne tai hauska suhtautuminen omaan tekemiseen. Eipä ole tuokaan ajatus koskaan ennen tullut mieleeni.

Jokainen haluaa olla merkityksellinen, osata jotain poikkeuksellisen hyvin, olla mieleenpainuva. Uusia taitoja voi oppia aina, joten myös oma taitopino kasvaa jatkuvasti ja tämä antaa lupauksen siitä, että olet erityinen ja omanlainen kokonaisuutesi. Mielestäni vaikeinta on uskoa siihen, ettei kukaan kaipaa täydellisyyttä yhdessä tietyssä asiassa vaan monipuolisuus ja persoonallisuus on avainasemassa.

Erityisen hyvä puoli taitopinon tekemisessä on se, että voi kääntää kokemukset, jotka itse mieltää omiksi epäonnistumisiksi, uutta opettaviksi kokemuksiksi. Esimerkiksi keskeytetyt opinnot ja alanvaihdot saattavat olla kokemuksia, joita itse pitää suurinakin epäonnistumisina. Ettei löytänyt heti oikealta tuntuvaa alaa, ettei jaksanutkaan opiskella tietyssä koulussa. Näistä kokemuksista todennäköisesti jäi käteen muutakin kuin pettymys omaan suoritukseen. Uusia taitoja eri aloilta, uusia tuttavuuksia. Ehkä jotkut omat käytösmallit ovat vahvistuneet näistä kokemuksista ja jotkut ovat hiipuneet.

Täytyy vain luottaa, että kaikesta keskinkertaisuudestani huolimatta olen kokonaisuutena oikein hyvä ja erityinen. On kehittävämpää ja rikastuttavampaa osata ja kokea montaa eri asiaa, kuin yhtä täydellisesti.

Itseäni voisin tämän tutkiskelun perusteella kuvailla ainakin näin:

Olen hauska, mutten varmastikaan stand-up-tasoinen humoristi.
Omaan hyvän mielikuvituksen, mutta en osaa hyödyntää sitä täysin.
Olen tarkka havainnoitsija, mutta vaivun usein omiin ajatuksiini.
Olen kiltti, mutta luotan ihmisten hyvyyteen liikaa.
Osaan tehdä puutöitä, mutta vasta alkeellisesti.
Osaan rakentaa, mutta tarvitsen usein apua.
Olen hyvä tekemään yhteistyötä, mutta hermostun helposti.
Osaan laulaa kohtuullisesti.
Olen taitava käsillä tekijä, mutta vielä on paljon opittavaa.
Olen hyvä kirjoittamaan.
Olen taitava ideoimaan.

torstai 11. maaliskuuta 2021

Viimeinen kevät lavasteella (toivottavasti)

Ja näin on startannut uusi etätyöskentelykausi koulussa. Koska mun olisi tarkoitus valmistua toukokuussa, sain mahdollisuuden muutaman muun kanssa käydä koululla tekemässä hommia. Tilaa kun on reilusti ja opiskelijoiden lukumäärä 4 henkilöä.

Motivaatio on kateissa. On vähän vaikea asennoitua reippaaseen työtahtiin, kun joutuu tekemään yksin hankalaa projektia, jonka deadline on jossain vuoden päässä. Asioilla on tapana järjestyä, muistaakseni. Toivottavasti myös tässä tilanteessa. Olisi kiva (ja vähän pakko) valmistua kesäksi. 

Photoshopilla pelleilyn tuotos