Seuraava puutyötä sisältävä paloauton vaihe oli keulan ja konepellin suunnittelu ja toteutus. Katselimme esimerkkikuvia monenlaisista paloautoista ja päädyimme lopulta tekemään konepellin kolmesta eri vanerin palasta. Keskimmäinen pala tulisi olemaan tasainen, kun sen vieressä olevat laskisivat viistosti konepellin reunoja kohti. Vanerien tueksi tehtäisiin kiiloja ja muita puupalikoita, joiden päälle sitten vanerit liimattaisiin.
 |
| Yhden viikon tulos olivat nämä tukipalat konepellillä |
Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kun Jesse jäi etäopiskelemaan kotiin ja minä jäin yksin hieromaan konepeltiä, jotain tapahtui. Kulutin valehtelematta monta päivää erilaisten pahvikokeilujen ja lopulta käsisirkkelillä sahattujen vaneripalojen kanssa. Enkä yksinkertaisesti pystynyt ymmärtämään, miten konepellin eri suunnista katsotut kulmat pitäisi tehdä. Jokainen sahaus ja idea meni pieleen. Yritystä oli, mutta jossain kohtaa oli pakko myöntää, etteivät oma päättelykyky tai taidot vaan riittäneet tähän hommaan. Päätin jättää konepellin oman onnensa nojaan siksi aikaa, että saisin Jelppi-Jessen takaisin apuihin.
 |
| Ja hommahan hoitui parissa tunnissa Jessen saavuttua, jonka jälkeen pääsimme aloittelemaan ensimmäisiä kittauksia - sitä nimittäin oli tiedossa jatkossakin |
Jossain siinä välissä, kun itse olin harjoittelemassa 3d-mallinnusta ja mm. mallintamassa paloautoon tulevaa keulamerkkiä, Jesse teki paloauton keulaan ritilän kehyksineen ja puskurin, joka työnnettiin paloauton rungon sisään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti