Koronakaranteeni made me do it

Blogin ulkoasu on päivitetty nyt astetta selkeämmäksi. Tekstin selkeydestä ei sen sijaan tule olemaan vieläkään takuuta.

Tänään sanat tuntuvat erityisen tahmeilta.

Etäopetus ei ole mitään oikeaan koulunkäyntiin verrattuna. Savityöt unohtuu pöydälle kuivumaan ja kun silmä välttää, kolmevuotias taiteilija rapisuttaa kuivia savipaloja ympäri olohuonetta. Tietokone ei tue SketchUpia, Office-pakettia, Photoshopia tai OneNotea. Nyt aikaa olisi enemmän kuin normaalisti ja motivaatiota harjoitella tällä alalla tarvittavia ohjelmia. Mutta kun.

Koulussa opittuja rakennustaitoja ei pääse ylläpitämään, ellei itse hanki itselleen projektia toteutettavaksi. Vuokrakämpän seiniin ruuvausharjoittelua? Ruuvit syvälle seinään, kitit päälle ja kevyt hionta. Mutta kun, kiviseinään on vähän vaikeaa tehdä kannanupotusta.

Kaikki ei kuitenkaan ole ihan näin surkeasti. Luin tänään tyttäreni kanssa suurta eläinkirjaa. Kun olimme päässeet yhteisymmärrykseen siitä, että kameleontti ei ole antilooppi, hän osoitti sormellaan mursun kuvaa.

"Tässä on Mauri."

"Siis mursu?"

"Mauri. Se sinun opettaja."

Lapseni nostaa häiritsevän usein Maurin pöydälle.

Että näin.

Karanteeni made me do it part 666: juoksulenkki.
Juuri niin hirveää kun se voi olla yli vuoden tauon jälkeen. Nyt on hyvä pitää taas taukoa.