Paloauto - projekti, joka ei koskaan lopu, osa 1

Viime keväästä lähtien meillä lavasteella on ollut aktiivisesti ja vähän vähemmän aktiivisesti työn alla muutama tuliaiheinen projekti. Itse pääsin osalliseksi lapsien leikkiin suunnitellun paloauton rakentamiseen. Paloauton tavoitteena olisi olla kiinnostava, innostava, mahdollisimman aidon näköinen, kuitenkin pääosin vanerista rakennettu puinen auto. Joka kestää siis lapsia taaperosta kouluikäiseen. Räkää ja kuolaa, pesua ja hinkkausta, kiipeilyä ja renkkumista. Haastava? Näinkin voisi sanoa.

Itselleni suurimmaksi hankaluudeksi osoittautui rakentamiseen liittyvät pulmat, joiden ratkaisemiseen ei aina vaan yksinkertaisesti riittäneet omat taitoni. Onneksi apunani oli meidän Jelppi-Jesse, joka kyllä toimi pelastavana enkelinä useammin kuin kerran tämän projektin aikana.

Alkuperäiset piirustukset ja jonkinlaiset rakentamiseen liittyvät suunnitelmat oli tehtynä aikaisemman vuoden opiskelijan toimesta. Meille jäi kuitenkin suurin osa tästä kakusta syötäväksi. Väkisinkin.

Alkutilanne oli siis tämä:

Paloauton osista takakontti, hytin takaseinä, pohja, lokasuojat ja "nenä" olivat tehtynä, kun aloitimme Jessen kanssa rakentamaan

Ensimmäisenä hommanamme oli saada paloauto muistuttamaan paloautoa. Aloitimme rakentamisen hytistä, tarkalleen ottaen hytin raameista, joihin kuului oviaukot ilman varsinaista avautuvaa ovea, tuulilasin kehykset sekä katto. Materiaaleina käytimme pääasiassa vaneria ja kertopuuta, kiinnityksissä puuliimaa ja ruuveja. 

Kehykset rakentuivat päällekkäin ja limittäin liimatuista vanerisuikaleista, näin kehyksistä saatiin mahdollisimmat tukevat

Karmeihin haluttiin pyöristyksiä, jotka sahattiin oikeaan paksuuteen höylätystä kertopuusta vannesahalla ja viimeisteltiin hiomalla ja liimaamalla karmeihin

Tuulilasin ylä- ja alareuna saivat samanlaiset kertopuupalikat kaarineen

Ontto, hampurilaisrakenteinen katto liimautumassa: kahden vanerin välissä liimattuna reunoja myöden menevät palikat ja keskellä rakennetta tukeva yksittäinen palikka

Muotoon sahattu, alkureiät ja kannanupotukset valmiina odotteleva katto

Hytin rungon rakentaminen oli mahdollisesti paloautoprojektin helpoin vaihe. Pidän vannesahalla työskentelystä, liimausvaiheista ja onnistun yksinkertaisissa puutöissä. Hytin sisälle tulisi vielä yksityiskohtia, kuten istuin- ja selkänojaosat sekä kojelauta, jossa ratti ja mittaristot.

Hytin rungon rakentamiseen liittyviä yksityiskohtia (jotka oli yllättävän miellyttäviä tehdä) olivat esimerkiksi:

Kuivuneiden, ylimääräisten liimojen rapsuttelu metallilastalla

Karmien paikkominen

Karmeissa käytettyjen vanerisuikaleiden reikien täyttäminen puutapeilla - ja lopulta niiden sahaaminen ja hiominen tasaisiksi

Karmien sisäpuolelle tulevien vanerisuikaleiden liimaus - tarkoituksena siis saada siistimpi yleisilme

Näiden lisäksi esimerkiksi karmien ja katon kulmien ja reunojen pyöristäminen jyrsimellä oli tärkeää ja mukavaa puuhaa. Käsijyrsimellä käytiin lopulta läpi kaikki muutkin paloauton kulmat ja reunat.

Hytin jälkeen siirryttiin miettimään konepellin muotoa ja sen toteutusta, joka koituikin sitten lopulta omaksi kompastuskivekseni. Tiedossa siis harmaita hiuksia ja palaneita päreitä.

Logoidea

Itse suunniteltu yrityslogo.

Harrin versio

Oma versio

Ajatuksia skill stackingista

Luin kivan ja aika mielenkiintoisen tekstin skill stackingista eli taitojen pinoamisesta. 

Skill Stacking: Be awesome with average skills | by Jason Link | The Shortcut Talks | Medium

Mielestäni jutussa oli mukava positiivinen tunnelma ja sen lukeminen oli hyvää itsetutkiskelua. En ollut tullut ajatelleeksi tällaista lähestymistapaa kykyihin, vaan oma ajatus oli hyvinkin mustavalkoinen. Taitopinojen kautta itsensä "luokittelu" on armollisempaa ja itsetuntoa kohottavaa. Se antaa luvan olla epätäydellinen, mutta silti tärkeä ja merkityksellinen. Sen avulla voidaan jättää kokonaan raju luokittelu hyväksi ja huonoksi tiettyjen osaamisalueiden perusteella ja sen sijaan antaa hyväksyntää olla tarpeeksi hyvä useammassa asiassa. Tuntemani taitavat ihmiset eivät alun perinkään tainneet olla täydellisiä osaamisessaan, vaan taitavaa puolta vahvistaa vaikka mukava luonne tai hauska suhtautuminen omaan tekemiseen. Eipä ole tuokaan ajatus koskaan ennen tullut mieleeni.

Jokainen haluaa olla merkityksellinen, osata jotain poikkeuksellisen hyvin, olla mieleenpainuva. Uusia taitoja voi oppia aina, joten myös oma taitopino kasvaa jatkuvasti ja tämä antaa lupauksen siitä, että olet erityinen ja omanlainen kokonaisuutesi. Mielestäni vaikeinta on uskoa siihen, ettei kukaan kaipaa täydellisyyttä yhdessä tietyssä asiassa vaan monipuolisuus ja persoonallisuus on avainasemassa.

Erityisen hyvä puoli taitopinon tekemisessä on se, että voi kääntää kokemukset, jotka itse mieltää omiksi epäonnistumisiksi, uutta opettaviksi kokemuksiksi. Esimerkiksi keskeytetyt opinnot ja alanvaihdot saattavat olla kokemuksia, joita itse pitää suurinakin epäonnistumisina. Ettei löytänyt heti oikealta tuntuvaa alaa, ettei jaksanutkaan opiskella tietyssä koulussa. Näistä kokemuksista todennäköisesti jäi käteen muutakin kuin pettymys omaan suoritukseen. Uusia taitoja eri aloilta, uusia tuttavuuksia. Ehkä jotkut omat käytösmallit ovat vahvistuneet näistä kokemuksista ja jotkut ovat hiipuneet.

Täytyy vain luottaa, että kaikesta keskinkertaisuudestani huolimatta olen kokonaisuutena oikein hyvä ja erityinen. On kehittävämpää ja rikastuttavampaa osata ja kokea montaa eri asiaa, kuin yhtä täydellisesti.

Itseäni voisin tämän tutkiskelun perusteella kuvailla ainakin näin:

Olen hauska, mutten varmastikaan stand-up-tasoinen humoristi.
Omaan hyvän mielikuvituksen, mutta en osaa hyödyntää sitä täysin.
Olen tarkka havainnoitsija, mutta vaivun usein omiin ajatuksiini.
Olen kiltti, mutta luotan ihmisten hyvyyteen liikaa.
Osaan tehdä puutöitä, mutta vasta alkeellisesti.
Osaan rakentaa, mutta tarvitsen usein apua.
Olen hyvä tekemään yhteistyötä, mutta hermostun helposti.
Osaan laulaa kohtuullisesti.
Olen taitava käsillä tekijä, mutta vielä on paljon opittavaa.
Olen hyvä kirjoittamaan.
Olen taitava ideoimaan.

3d-tulostetun Rulla-logon kehityskaari

3d-mallinnusohjelmasta tulostukseen ja lopulliseen pintakäsittelyyn.

Viimeinen kevät lavasteella (toivottavasti)

Ja näin on startannut uusi etätyöskentelykausi koulussa. Koska mun olisi tarkoitus valmistua toukokuussa, sain mahdollisuuden muutaman muun kanssa käydä koululla tekemässä hommia. Tilaa kun on reilusti ja opiskelijoiden lukumäärä 4 henkilöä.

Motivaatio on kateissa. On vähän vaikea asennoitua reippaaseen työtahtiin, kun joutuu tekemään yksin hankalaa projektia, jonka deadline on jossain vuoden päässä. Asioilla on tapana järjestyä, muistaakseni. Toivottavasti myös tässä tilanteessa. Olisi kiva (ja vähän pakko) valmistua kesäksi. 

Photoshopilla pelleilyn tuotos

Mahtava

 

Koronteeni sohva, check

Äitienpäivälahjaksi suunniteltu ja parin kuukauden ajan rakenneltu kulmasohva pääsi tänään paikalleen ja yllättämään!

Melkein meinasi usko loppua kuormalavojen hiomisen ja maalaamisen aikana, mutta onneksi vain melkein. 

Sisarussuhdekin pysyi ehjänä. Juuri ja juuri.

Pari tikkua kävi iloisesti rystysissä.

Loppukirihommia. Bongaa pahalta haiseva kananmunaleipä.

Oma lempparini tässä projektissa oli pienen pöydän rakentaminen. Siihen liittyi myös aikaisemmin julkaisemani tragedia Roosasta ja tasohöylästä.